Kaksossiskollani ja minulla on paljon yhteisesti jaettua. Kaksossisko asuu toisella puolen maata, ja silti meillä on vahva side toisiimme edelleen viiskymppisinä. Mietin nimeä blogille, ja sieltä syntyikin tekijänimi mustavalkokuvaa katsoessa. Blogin tekijänimen Marjataren hienous on siinä, että juttua kirjoitellessaan on niin omillaan. Kyseiseen omillaan oloon mahtuu näin Marjataren matkassa kaukana asuva kaksossiskokin.
Kun otamme tietyn suunnan tai tietyn tavoitteen, tai vaan jonkun jutun, niin olemme aina suhteessa kyseiseen ilmiöön, asiaan tai ihmiseen. Vastaavasti valitessamme joko tai, meillä on vaihtoehtona aina joko ottaa mukaan tai sulkea pois. Tähän blogikirjoitteluun halusin ottaa osan kaksosuuttamme mukaan.
Niin, mutta olisi väärin ajatella että ottaisin kaksosuuttani mukaan, sillä se ei toimi. Se olisi tällöin vain osa kaksosuuttani. Tuolloin siis poissulkisin kaksosuuttamme. En voi olla kaksonen yksin. Toki minun tässä määrittelemä kaksosuutemme on eri kuin mitä se olisi kysyessä sitä kaksossiskoltani. Mutta, niinhän se menee meillä jokaisella, oman pään kautta – ja joskus kantapään.
Näillä sanakäänteillä ja puheenmuodoilla on valtava merkitys yksilön kasvussa ja sen ymmärryksessä. Mitä enemmän rajaat, sitä enemmän suljet pois. Siksi -Tar pääsi matkaan mukaan ja olen siitä hyvin iloinen. Marjalla ja Tarjalla kaksosena on niin paljon yhteistä matkassa, että se ei ole voinut olla vaikuttamatta minuun kasvussani. Kaksosuus on osa minua. Aina.
Marjatar